Olen haaveillut työllistymisestä jo pikkutytöstä saakka. Työllistyminen ei ole kohdallani mikään läpihuutojuttu, sillä olen vaikeasti CP-vammainen. Kohdallani tämä tarkoittaa jäykkiä jäseniä, huonoa näkökykyä, hahmotushäiriötä ja hienomotoriikkaongelmia. Sujuvan elämän pakettiin kuuluvat lisäksi pyörätuolit sekä henkilökohtaiset avustajat.
Koen, että myös mulla on oikeus ja velvollisuus työllistyä. Mä haluan rikkoa tabua, jonka mukaan vammaiset eivät työllisty. Oon viettänyt kauppaoppilaitoksesta valmistumisen jälkeen kotona reilut kymmenen vuotta. Niinpä puhuin asiasta mun jumpparille, joka järjestikin yhteistyöpalaverin, jossa käytiin läpi mun työllistymismahdollisuuksia. Paikalla oli työkkärin edustaja, Tredun opinto-ohjaaja, työkykykoordinaattorikoulutuksen vetäjä, jumppapaikkani toimitusjohtaja sekä oma jumpparini. Palaverissa sovittiin, että menen käymään Tredun hakuinfossa 20.6. ja otan selvää VALMA-koulutuksesta.
Selvitimme yhdessä avustajani kanssa mikä on Tredun hakuinfo. Netistä löysimme tarvittavan lisätiedon mm. tapahtuma-ajasta ja -paikasta. Niinpä matkustimme yhdessä avustajani kanssa linja-autolla Tredun järjestämään tapahtumaan, jossa tapasin VALMA-ohjaajana työskentelevän henkilön. Hän kertoi lisätietoja koulutuksesta ja kannusti mua hakemaan koulutukseen. VALMA-koulutus on ammatilliseenkoulutukseen valmentava koulutus. Koulutus kestää noin yhden lukuvuoden. Laiton hakupaperit vetämään VALMA-koulutukseen heti samalle viikolle. Elokuun 5. päivä sain tietää, että mut on hyväksytty opiskelijaksi Treduun.
Aloitin koulun 15. elokuuta 2016. Mua jännitti se, kuinka muut luokkalaiset ottavat mut vastaan. Jännitys olikin aivan turha, sillä luokkalaiset olivatkin mukavia ja ymmärsivät rajoitteeni hyvin. Opettaja ei ollut ennen opettanut kaltaisiani vaikea vammaisia, joten pääsin neuvomaan häntä omissa apuvälineissäni ja miten pystyn opiskelemaan vammastani huolimatta.
Ensimmäisenä koulupäivinä kävimme opettajan ja ohjaajan kanssa keskustelua siitä, mitä haluan koulutukselta ja minne se voisi kohdallani pyrkiä. Kerroin opettajille työllistymishaaveistani, joka johti siihen, että aloin etsiä itselleni sopivaa työharjoittelupaikkaa. Haaveenani olisi työllistyä johonkin vammaisjärjestöön. Otin yhteyttä vanhaan koulukaveriini, joka on töissä vammaisjärjestössä. Lisäksi olen ollut yhteydessä muihin yhdistyksiin, joihin kuulun.
Olen pienestä saakka käyttänyt tietokonetta apuvälineenäni, joten sen käytöstä on tullut mulle vahvuus, jota voisin hyödyntää työelämässä. Olen ollut kauppiksen aikaan työharjoittelussa yhdistysten toimistoissa, mutta tänä päivänä vammaisyhdistyksillä ei ole juurikaan toimistoja, jossa voisin työskennellä. Joten haasteita riittää...
Työharjoittelupaikan etsintä jatkuu ja nähtäväksi jää mihin lopulta päädynkään ;)
